Kultainen keski-ikä on jo saavuttanut meikäläisen. Ajattelen niitä rohkeita kanssasisariani ja -veljiäni, jotka ovat uskaltautuneet ammatinvaihtoon aikuisella iällä. Eräskin yli nelikymppinen, 12 vuoden työttömyys- ja juomaputkessa elänyt tuttuni pääsi opiskelemaan lähihoitajaksi. Aiempi työkokemus oli toimistotehtävistä. Tänään hän työskentelee hoitajana päihdeongelmaisten parissa ja sekä viihtyy että pärjää työssään.

Moni ammatti on myös kokonaan kadonnut työmarkkinoilta. Ennen näissä ammateissa työskennelleiden on ollut pakko kouluttautua uuteen ammattiin. Lisäksi löytyy monia, jotka ovat aloittaneet työelämänsä jonkin alan alimmalta portaalta (esim. sairaala-apulaisina), ja siitä sitten vähitellen ponnistelleet monen ammatin kautta alan ylimpään ammattiin. (Kuten pitkää reittiä sairaala-apulaisesta välinehuoltajaksi, sitten osastoavustajaksi ja toimistosihteeriksi, sitten apuhoitajaksi ja sairaanhoitajaksi, ja lopulta erikoissairaanhoitajaksi ja sairaanhoidon opettajaksi.)

Mikä olisi minun reittini uuteen ammattiin? Miten voisin siinä hyödyntää aiempaa kokemustani? Uskon meillä vanhemmilla myös elämänkokemuksesta olevan hyötyä. Siitä vaan oppisopimuskoulutukseen, yliopistoon tai keskiasteen yhteishakuun!