Veronpalautus meni ulosottoon. Sairastumiseni aiheutti runsaasti yllättäviä lisäkuluja.

Suomen joulumyynti on taas kerran ylittämässä edellisen ennätyksensä. Joulu on ihan pian.

Kulutushuuma tuntuu pahalta, vaikka tiedänkin sen olevan vain markkinamiesten luomaa harhaa, ja että ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen jäljellä on vain roskia ja alennusmyynnit alkavat... Meihin kansalaisiin on saatu iskostetuksi, ettei se ole ihminen eikä mikään, joka ei ostojoulua kotiinsa hanki.

Huomioikaa myös luomuvaihtoehdot!

Pakollisia ovat ainakin kuusi, koristeet, kynttilät, jouluruuat ja -lahjat. Annettava on vaikka pahimmalle vihamiehelleen, jos hän sattuu olemaan lähisukulainen.

Joulukortit lähetin (SPR:n), mutta muuta jouluista ei elooni tule kuulumaan. Tunnen siitä syyllisyyttä ja ahdistusta, jopa häpeää, vaikkei ole mitään syytä. (Paitsi markkinamiesten syyt.)

Olen jokunen vuosi sitten menettänyt kaiken koti-irtaimistoni tulipalossa, joten mitään entisistä jouluista ei ole jäljellä. Jos olisi, olisin laittanut joulukoristeilla hieman tunnelmaa. Kuusta minulla ei ole koskaan ollut; olen aina ollut niin köyhä. Jouluruokia en osaa valmistaa, joten meillä syödään jouluna ihan samaa tarjousmaksalaatikkoa kuin vuoden kaikkina muinakin päivinä. Kipeytynyt jalka estää jouluyön messuun menon.

Luterilaisessa joulussa on se hassuus, että se loppuu siihen, kun kristillinen joulu vasta alkaa. Jouluaattona

meillä tehdään pikatoimina kaikki se, mikä esimerkiksi katolisessa joulunvietossa ajoittuu jouluyön ja Marian temppelissäkäynnin väliselle ajalle. Suomalainen joulu on yleensä jouluaaton muutama tunti. Silloin käy Joulupukki, silloin syödään jouluateria, silloin vietetään joulu(a).

Harva viettää Loppiaista ja Marian temppelissä käyntiä (02.helmikuuta). Katolinen joulunvietto on paljon rikkaampi niin laadussa kuin pituudessakin. Joulukirkko on tosin luterilaisillakin saanut jouluyön messun muotoja, ja siten lisännyt suosiotaan.

Joulunpyhinä Suomessa kaikki on perinteisesti kiinni. Ihmisten oletetaan istuvan kodeissaan jouluidylleissä. (Poliisin kertoman mukaan idyllit ovat monesta perheestä kaukana, kun veitsi heiluu ja kirkkaat pullot kilisevät.) Onneksi jokunen ulkomaalaisten pitämä ravintola on älynnyt pitää paikkansa avoinna myös joulunpyhinä.

Pyhät ovat pitkiä yksinäisille. Radiokin lähettää lähes pelkästää hartausohjelmia, musiikkia ja tylsiä uusintoja. Suoraa lähetystä saati keskusteluohjelmia ei enää harrasteta. Joulut ovat myös itsemurhien luvattua aikaa. Kaikki eivät kestä usean päivän pakollista yksinoloa. Saa nähdä, miten itse kestän.

Aiempina yksinäisinä jouluina olen ottanut ilolla ja kiitollisuudella vastaan joulunpyhien rauhoittavan ajan.Nauttinut hiljaisista päivistä sieluni pohjia myöten.

Tämä on elämäni ensimmäinen yksinäinen joulu, joka jo etukäteen pelottaa. Neljä yksinäistä päivää, miten niistä selviän. Silmät ovat menneet sen verran huonoiksi, etten juuri pysty lukemaankaan. Kenties kirjoitan tänne kuvauksen yksinäisestä joulunvietosta? Aika näyttää, ja näyttää pian.

On pakko todeta, että joulua en pakoon pääse. Josko siis suosiolla suostuisin vastaanottamaan sen juuri sellaisena kuin se tulee? Ja muistaisin koko ajan: Idyllijoulut ovat totta vain markkinakuvastoissa, missä onnellinen perhe levittäytyy joulutavaroineen olohuoneensa nurkkaan....

Tämä on ensimmäinen vuosi