Päivä on mennyt. Välipäivä? Ei suinkaan, ei elämässä ole välipäiviä.

Tänään vain en sattunut tapaamaan konkreettisesti ketään. Virtuaalisesti kyllä.

Tänään tein tietokoneella koko päivän tarkkoja virallisia muodollisuuspapereita. Jälkikäteen voi helposti todeta: Se vaati sittenkin vain sitkeitä istumalihaksia ja ajatuksen keskittämistä kyseisiin kuiviin, mutta ahdistaviin asioihin. (Byroratiakiemuroita.)

Hela päivä siihen meni, mutta nyt se on tehty. Anomukset on jätetty sisälle, ja on viranomaisten asia päättää, miten niihin suhtautuvat.

Lisäksi olen tänään ollut raajarikko. Oikea lonkka ja reisi ovat tilassa, joka ei salli minkäänlaista varaamista niille. Liikkumiseni on siten hyppelehtimistä sisällä vasemman koiven varassa.

Vaiva alkoi eilen ilman tiettävää syytä. Yö oli tuskallinen, koska aina kun käännyin, reiteen koski niin että olisi tehnyt mieli huutaa.

Hups, ei, tapasinhan tänään yhden ihmisen, vieläpä miespuolisen. Hän kävi työasioissaan luonani, joten en ikään kuin tullut laskeneeksi häntä ihmisiin mukaan... Niin saattaa työmiehille monesti käydä.

Tiedonpimitysvälineet ovat enimmälti olleet poissa päältä, joten en ole joutunut ennen aikaistettua jouluakaan kuuntelemaan. Hieno päivä siis. Olisipa ilta yhtä hieno.

Eilisiltana naapurissa känniset juhlivat (ja aamulla oksensivat). Vaan ehkä ovat jo juhlineet tältä erää tarpeekseen, ettei tänään tarvitse.

Ystävä on yhä sairaalassa - tuli yllättäviä komplikaatioita - ja minä silti vaihtanut olinpaikkaani jo useaan kertaan.

Tärkeintä on se, minkä jättää kertomatta, kirjoittamatta. Mikä mahdolliselle lukijalle muistutettakoon.

Taito osata lukea rivien välistä on tärkeää. Kannattaa harjoitella, ellei rivien välien luku luonnostaan onnistu.

Lunta ei ole (pohjoisessa on) ja ilta sysipimeä mutta melko lämmin. Itse tärisen vilusta sisällä. Talon omistaja ei jostain syystä ole katsonut tarpeelliseksi pitää huolta lämmityksestä. Kädetkin ovat aivan kohmeessa, kun kirjoitan ilman sormikkaita...Tarvitsisin käsieni lämmittäjän. (Tai sieluni.)

Tänään en antanut Tärkeiden Asioiden päästä tässä kirjoituksessa esille. Eikö välillä saa olla nonsensea?

Toistan: Tärkeintä on se, minkä jättää kertomatta, kirjoittamatta. Löydä tästä jutusta se.