Kirjoitin juuri pitkän vuodatuksen, mutta painoin vahingossa väärää nappia, ja se kirjoitus kiisi bittiavaruuteen.

Nyt on meneillään kaikkien aikojen lämpimin syksy, elleivät ilmat marraskuussa vielä ehdi kylmetä.

On ollut päivisin jopa plus kymmenen lämpötiloja. Lehdetkin säilyivät puissa lokakuun loppupuolelle, jolloin oli lehdet riipinyt syysmyrsky.

Minulle, syysihmiselle, tämmöinen on ollut suurta juhlaa. On yhä.

Se mikä tässä on ihmisen aikaansaannosta ei tietenkään ole hyvästä. Vaan voihan luonto oikkuilla ilman ihmisen väliintuloakin. Jospa tämä vain on luonnon ihana lahja meille syysihmisille?

Aurinkopäivä tänään pitkästä aikaa. Piristää mukavasti mieltä. Marrasmaisema näyttää huikealta marrasauringossa.

Viikko lopuillaan, ja aika monen elämä. Tällä viikolla tuli suru-uutinen Paavo Liskin menehtymisestä lyhyeen vakavaan sairauteen. Häntä ennen tänä vuonna menneet muun muassa Jukka Kajava ja Matti Wuori. Elämä tuntuu paljon kylmemmältä ja autiommalta paikalta ilman näitä edesmenneitä, korvaamattomia.Paavo Liskin kanssa olin tekemisissä välillisesti työni kautta vasta noin vuosi sitten. 

Kunpa osaisi pitää huolta heistä, jotka vielä ympärillämme ovat.Antaa arvo ajallaan.

Sunnuntaina on isänpäivä.  Minulla edelleen itsesyytökset siitä, etten osannut olla tarpeeksi hyvä tytär isäni viimeisinä sairausvuosina. Antaisipa elämä vielä tilaisuuksia korjata laiminlyöntejäni muiden  ihmisten kohdalla!

E:stä en ole pitkään aikaan kuullut mitään. En ole soittanut, vaikka tiedän hänen joutuvan olemaan liian paljon yksin. (Aamulla oli radiossa juttua vanhusten masennuksesta ja itsemurhista...) Illalla otan aikaa ja soitan. En jää odottelemaan hänen yhteydenottoaan.

Ulkona ei edes tuule. Rannalla kyllä tuulee, ja sinne olen aikeissa nyt iltapäivällä lähteä pienelle mietiskelykävelylle. Meri on minulle rakas.

Jospa sillä kävelyllä solahtavat yhdeksi kaikki epäselvät ajatukseni, jospa vapaudun turhista itsesyytöksistä... Ja samalla nautin kaikkien aikojen syksystä.

Nautiskelemisiin!